Kategoria: Purjehdustarinoita

  • Mikael Strömfors – matkapurjehtijasta kisaajaksi

    Mikael Strömfors – matkapurjehtijasta kisaajaksi

    Kuka olet?

    Olen syntynyt Helsingissä, vanhemmat Helsingistä, ja varttunut pääasiallisesti Porvoossa jossa myös tällä hetkellä asun. Täytän 60 tänä vuonna. Kiinteistövälittäjänä olen toiminut yhtäjaksoisesti vuodesta 1985 Porvoossa. Perheeseen kuuluu vaimo, kaksi aikuista poikaa ja kaksi Parson Russel terrierikoiraa.

    Miksi ja miten olet päätynyt purjehtijaksi?

    Ensimmäisen kerran kun pääsin purjehtimaan oli Fribytarna nimisen meripartiolaisten kesäleirillä Emäsalossa ”Röuknäs -75” Se oli päiväpurjehdus ”Uppo” nimisellä puupurkkarilla. Veneen nimi ei ollut sattuma. Sen jälkeen oli vuorossa yöpurjehdus ”Isabell” nimisellä H -veneellä. Meripartiolaisten kanssa pääsin tutustumaan Suomen ensimmäisiin Albin Express veneeseen ja sain myös purjehtia ensimmäisten joukossa S/y Navigator nimisellä 16 metrisellä jahdilla jonka Rettigin perhe oli lahjoittanut Suomen ruotsinkielisille meripartiolaisille.

    Veneily on aina kuulunut minun perheen vapaa-ajan viettoon, ensin moottoriveneilyä ja sitten siirryttiin purjehdukseen ostamalla Hurley 18 nimisen brittiläisen lasikuitupurkkarin 1970 luvulla. Tällä veneellä seilattiin ristin rastiin etelärannikkoa.

    Hurley 18 myytiin ja vaihtui vanhaan puiseen 9,15 metriä pitkään rannikkoristeilijään jonka faija kunnosti laitoja myöten 3 vuotta. Tällä ”Zarah” nimisellä purkkarilla tehtiin monta reissuja ja oli pitkään perheessä kunnes faijan poismenon 1999 jälkeen lahjoitin kaverille joka toimi Kuggomin puuvenekeskuksessa opettajana.

    Minulla oli myös 17 vuotiaana puinen Hai vene ”Ta-Hai” pari vuotta siskoni kanssa. Tämä myytiin aika nopeasti ajan puutteen takia.

    1999 ostin ”Carezza” nimisen NF 30 purjeveneen. Vene on hyvin purjehtiva vene Elvström & Kjaerulffin suunnittelupöydältä. Tällä purjehdin oman perheeni kanssa etelärannikkoa, Turun ja Ahvenanmaan saaristoa sekä Ruotsia myöten vuoteen 2013 asti. Olin aikaisemmin hankkinut saaren ja pikkuhiljaa rakentanut sinne vapaa-ajan asunnon. Aikaa enää jäänyt purjehtimiseen samalla tavalla kun ennen ja päätin myydä veneen.

    Mutta, kun ikänsä on veneillyt, niin veri vetää aina jossain vaiheessa takaisin merelle. Kun olin viettänyt joitakin vuosia saaressa alkoi nettiveneen sivuilla olevat purjeveneet taas kiinnostaa ja halusin hankkia mökille pienemmän purkkarin päiväpurjehduksia varten.

    Löysin nykyisen kilpurin Star veneen vuonna 2021 ”Lola” oli haastavampi käsitellä kun itse koskaan olisin voinut ymmärtää ja sitä ei pystynyt purjehtimaan yksin, vaikka yritin parikin kertaa. Onneksi vanha koulukaverini Johan Graeffe kiinnostui tulla mukaan gastiksi ja päätettiin yrittää kilpapurjehtimisen sillä veneellä. Osallistumalla torstaikisoihin päästiin paremmin tutustumaan Star veneen ominaisuuksiin ja saatiin tällä tavalla tuntuma veneeseen. Samalla päätin osallistua muihin lähellä oleviin kisoihin.

    En ole koskaan aikaisemmin kilpapurjehtinut, joten tämä oli minulle aivan uutta, ja onneksi näin on käynyt, koska nyt on avautunut aivan uusi ulottuvuus purjehtimisen osalta ja nautin suuresti näistä kesän iltaskaboista. On hienoa olla mukana ryhmässä jossa on kiva meininki ja hyvä yhteishenki. Skabat ei vie hurjasti aikaa, mutta on sopiva breikki työviikkoon.

    Ollaan myös onneksi tänä kesänä päästy kilpailemaan toisten Starien kanssa. Tosi hieno kokemus.

    Tavoitteet

    Suurin tavoitteeni purjehduksen kanssa tällä hetkellä on päästä gastini kanssa ”jyvälle” Starveneen trimmauksissa, sillä siltä löytyy niin valtavan paljon säätöjä minkä haluaisimme oppia ymmärtämään ja hyödyntämään. Samalla yritän perehtyä ja paremmin oppia kilpapurjehtimisen sääntöihin.

    Nykyinen vene

    Star vene on yksityyppinen kahden hengen klassinen kölivene kilpapurjehdukseen jonka juuret ovat jenkeistä. Konstruktio on vuodelta 1911 ja sitä rakennettiin ensin puusta ja myöhemmin siirryttiin lasikuituun. Riki on muuttunut vuosien saatossa. Suunnittelijana on Francis Sweisguth. Paino on vähintään 671 kg. Isopurje on suhteellisen iso; 26,5 m2 Siinä ei ole spinnua. Pituus 6,9 m ja syväys 1,0 m. Vene on ollut olympialuokka vuoteen 2012 asti. Oma veneeni on rakennettu saksalaisen Maderin telakalla 1992 ja sillä on numero 7665 Veneitä on rakennettu yli 8300 kpl.

    Paras purjehdusmuisto tähän asti

    Parhaimmat purjehdusmuistoni on kyllä pitkät lomapurjehdukset oman perheeni kanssa kauniissa Suomen, Ahvenanmaan ja Ruotsin saaristossa.

    Parasta Torstaikisoissa?

    Hienointa torstaikisoissa on juuri se, että pääsee arki-iltoina ilman sen kummempia järjestelyjä jännäämään ja purjehtimaan sekä nauttimaan Suomen kauniista saaristosta ja kesästä.

    Terveisesi muille purjehtijoille?

    Terveiset muille, jotka harkitsevat purjehtimista ja osallistumista purjeskaboihin. Rohkeasti vaan mukaan! Tänä ja viime vuonna Fleetissä on ollut melkein aina 10 tai enemmän venettä, joten hauskaa on kun monet ovat mukana, ja tilaa kyllä riittää suuremmallakin osallistujamäärälle. Jos ei ole omaa venettä, niin gastipaikkoja on melkein aina tarjolla.

    Mikael venettä ohjaamassa.
  • Tero – gastista kippariksi

    Tero – gastista kippariksi

    Kuka olet?

    Nimeni on Tero. Olen porvoolaistunut vuonna 1999. Olen syntynyt ja kasvanut merikaupunki Kotkassa.

    Miten olet päätynyt purjehtijaksi?

    Isälläni ja äidilläni ei ollut venettä, mutta kipinän veneilyyn sytyttivät jo lapsena kaksi enoani. Toinen vei moottoriveneilemään ja toinen purjehtimaan.

    Opiskeluaikoina 90-luvun loppupuolella menin mukaan kimppaveneeseen. Vuonna 1974 valmistuneella GT-kryssarella harjoittelin kaverin kanssa purjehduksen saloja. Kukaan ei meitä opettanut. Opettelimme kantapään kautta kummalta puolelta viitat pitää kiertää. Kerran tuloksena oli köli kolisten vedenalaiselle laakealle kivelle nouseminen. Onneksi peruutusvaihteella ajaen vene irtosi kiveltä. Kerran ukkospuuska rikkoi fokan. Toisella kertaa reipas kesätuuli katkaisi puisen maston. Samassa rytäkässä isonfalli kiertyi potkurin akseliin. Into oli kuitenkin kova ja kaiken sähellyksen keskellä jotakin tuli kai opittuakin.

    Purjehdusinto ei laantunut, vaikka GT-kryssare myytiin kahden kesän jälkeen pois. Tilalle hankin lankomiehen kanssa kimppaan huomattavasti kevyemmän 505-jollan. Kukaan ei vain kertonut että 505 oli lievästi sanottuna liukasliikkeinen ja kiikkerä vene. Sillä koin toistaiseksi ylivoimaisesti parhaat purjehduselämykseni. Adrenaliini virtasi suonissa, kun uskaltauduimme yhä kovempiin tuuliin. Trapetsilla roikkuen ja veneen laidan ulkopuolelle kurottaen veneen nopeus tuntui huimalta.

    Kommelluksitta ei säästytty 505:kaan. Toisinaan masto osoitti kohti pohjaa. Toisinaan vene oli täynnä vettä. Joka kerta kuitenkin saimme kammettua veneen oikein päin ja itsemme takaisin veneeseen juuri sopivasti ennen kuin tuuli taas tarttui purjeisiin. Ämpärillä mätimme liiat vedet takaisin mereen ja taas mentiin.

    Finn Express 83:een (nimi Hygge), jonka luulin olevan Porvoossa. Myyntikuvat jo paljastivat, että kyseessä olisi ns. projektivene, jossa kunnostettavaa riittäisi. Mutta koska vene olisi Porvoossa, kannattihan sitä piipahtaa katsomassa. Paljastui kuitenkin, että omistaja oli porvoolainen, mutta vene oli Raisiossa. Sattui sopivasti, että minulla oli niihin aikoihin muuta asiaa Raision suuntaan. Rohkeasti kuivalta maalta ostin veneen ja järjestin sille saman tien rekkakyydin kotipihaani Porvooseen. Syksy oli vierähtänyt jo marraskuulle asti.

    Kunnostusprojekti alkoi uusien purjeiden tilaamisella. Pohdin pitkään, säilytänkö keulalla olevan rullalaitteen. Kisaamisen kannalta se olisi ollut parempi vaihtaa tavalliseen keulastaagiin ja käyttää hakasilla kiinnittyvää purjetta. Sillä tavalla genua kolmosen olisi saanut skuutattua lähemmäs veneen keskilinjaa ja nousukulma tuuleen olisi ollut jyrkempi. Painotin helppoutta ja tilasin rullagenuan. Kisojen aikana kaduttaa. Muulloin ei.

    Maaliskuussa 2022 aloitin pohjan puhdistamisen vanhoista myrkky- ja primerimaaleista. Kolmen kuukauden pohjan raapimisen, hiomisen, paklaamisen ja maalaamisen jälkeen sain veneen vesille. Ja siitä lähes suoraan kisaamaan torstaikisoihin.

    Onko sinulla purjehdukseen liittyviä tavoitteita?

    Purjehdukselliset tavoitteet olivat aluksi vaatimattomat. Olin tyytyväinen, jos en jäänyt viimeiseksi. Sama tavoite on tänäkin kesänä, mutta yritän hivuttaa Hyggeäni pikkuhiljaa lähemmäs tulosluettelon keskikastia.

    Mikä on parasta Torstaikisoissa?

    Ahkerasta viikkokisailusta on ollut paljon hyötyä. Purjehdukselliset taidot ovat selvästi kehittyneet. Spinnukin nousee ja laskeutuu jo huomattavasti sujuvammin kuin edellisenä kesänä.

    Paljon on kuitenkin vielä opeteltavaa. Genuan twistin säätäminen esimerkiksi. Purjehtimista ei ikinä voi oppia täydellisesti.

    Terveisesi muille purjehtijoille?

    Jos mietit viikkokisoihin mukaan lähtemistä, niin rohkaisen sinua ottamaan ensimmäisen askeleen. Et tarvitse omaa venettä tullaksesi mukaan. Useassa veneessä on tilaa uusille tai vanhoille purjehtijoille. Ja kovin ihmeellisiä taitoja et tarvitse. Minun veneessäni riittää, kun et putoa veteen. Tai sekin käy nyt vesien lämmetessä, kunhan muistat huutaa niin kovaa pudotessasi, että huomaan noukkia sinut ylös. Halutessasi pääset kokeilemaan mitä tahansa kisaamiseen liittyvää osa-aluetta. Ohjaamaan venettä. Nostamaan, laskemaan ja säätämään purjeita. Tai jos et halua tehdä mitään, voit istua veneen laidalla painolastina ja nauttia tunnelmasta ja maisemista.

    Jos omistat jo veneen, mutta et ole vielä lähtenyt mukaan, niin nyt on aika hinata itsesi lähtöviivalle. Kisataan yhdessä toiseksi viimeisestä sijasta. Uskallan luvata, että tulet nauttimaan siitä. Jo kymmenen, viidentoista veneen näkeminen yhtä aikaa purjeet ylhäällä on itsessään sykähdyttävä näky. Jännitystäkin voi olla luvassa. Saamalle kääntömerkille voi olla tunkua.

    Lähde rohkeasti mukaan!

    Terp, Hyggen kippari.
  • Markus – Sailing Centeristä kippariksi

    Markus – Sailing Centeristä kippariksi

    Kuka olet?

    Olen Markus T! Syntynyt Porvoon sairaalassa kesällä 1976, olen asunut lapsuuden ja nuoruuden niin Loviisassa kuin Tesjolla. Vuodesta 2004 asuinpaikka on ollut Porvoo (ja siksi myös jäänee). Juuret siis vahvasti Itä-Uudellamaalla.

    Miten olet päätynyt purjehtijaksi?

    Olen alunperin täysin maakrapu. Veneistä ei ole minkäänlaista kokemusta. Ajoin vuosien varrella paljon maantiepyörää ja kesällä 2020 iski kesken treenilenkin päähäni ajatus että “voisihan sitä jotain muutakin joskus tehdä”, ja siitä se sitten lähti. Purjehdus oli ainoa asia jota edes halusin kokeilla!

    Samana syksynä osallistuin saaristolaivurikurssille Porvoossa (joskin loppukoe jäi tekemättä pandemian vuoksi) ja toukokuussa 2021 osallistuin HSS:n sailing centerin alkeiskurssille ja sitä myötä jäin HSS:n aikuisten purjehduskouluun. Ensimmäinen kausi meni tiiviisti Helsingissä viikottaisissa treeneissä sillä halusin opetella asiat mahdollisimman oikein.

    Keväällä 2022 liityin kotikaupunki Porvoon pursiseuran BSS:n sailing centerin toimintaan mukaan ja samalla ensimmäisen kesän kevytveneet vaihtuivat BSS:n H-veneisiin. Ohjattuja treenejä oli kerran viikossa ja muuten yritin purjehtia mahdollisimman aktiivisesti niin että kaikkiaan päiviä vesillä kertyi vuonna 2022 lähes 50. Purjehdin mm. gastina Torstaikisoissa.

    Toukokuussa 2023 alkoi elämäni kolmas purjehduskausi ja sama aktiivinen seilaus on jatkunut.

    Kerro veneestäsi

    Omaa venettä minulla ei ole. BSS:n sailing centerissä voi purjehtia seuran kahta H-venettä. Se on hyvä vaihtoehto jos haluaa purjehtia mutta oman veneen omistaminen ei ole mahdollista tai omistaminen tuntuu muutoin vieraalta ajatukselta.

    H-vene on Suomen saariston työjuhta ja siten erinomainen monipuoliseen purjehdukseen.

    Paras purjehdusmuisto tähän mennessä?

    Lauantai toukokuun 29. päivä 2021. Olin ensimmäisen kerran purjeveneessä (pieni kevytvene) ja itse ohjaimissa alkeiskurssilla Löylyn edessä Merisatamassa Helsingissä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja olosuhteet purjehdukseen olivat täydelliset. Oltiin päästy harjoitusalueelle ja skuuttasin isopurjetta sisään, vene kallistui sopivasti ja vauhti alkoi kiihtyä. Nauroin ääneen sitä tunnetta.

    Onko sinulla purjehdukseen liittyviä tavoitteita?

    Ei varsinaisesti. Ei ainakaan tuloksellisia. Ainoa tavoite on oppia paremmaksi ja monipuolisemmaksi purjehtijaksi. Olen tällä hetkellä kiinnostunut enemmän aktiivisesta päiväpurjehduksesta kuin purjehdusretkien tekemisestä.

    Tai no, jos ajatus Emsalö Runtin kipparoinnista sailing centerin jäsenistä koostuvalla miehistöllä lasketaan tavoitteeksi niin lisätään se listaan!

    Mikä on parasta Torstaikisoissa?

    Kisaamalla oppii paremmaksi purjehtijaksi. Oppi voi kummuta omista oivalluksista mutta myös muiden purjehduksen tarkkailusta. Lisäksi nykymaailman digisinkoilussa on nautinto päästä keskittymään ainoastaan purjehdukseen ja kuljettamaan H-venettä mahdollisimman hyvin noin kolmen tunnin ajan.

    Terveisesi muille purjehtijoille?

    Jos haluat oppia purjehdusta ja saada alkusysäyksen niin suosittelen lämpimästi BSS:n sailing centerin toimintaa. Purjehdimme aktiivisesti keväästä syksyyn ja saamme kerran viikossa osaavaa valmennusta. Sailing centerin kausimaksu on todella kohtuullinen, joten kynnys osallistumiseen on erittäin matala.

    Markus H-veneessä.